Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita

Mä oon täällä, taas pienen tauon jälkeen. Mulla ei vaan oo aikaa eikä jaksamista. Motivaatio koulunkin suhteen on nollassa. Piti olla uusi vuosi ja taas virtaa mm. koulutyöskentelyyn, mut paskat mä mitään jaksa. Nytkin pitäis olla lukemassa huomiseen saksan sanakokeeseen ja kirjoittamassa yhteiskuntaopin esseetä. Mulla on ikävä Englantiin, mulla on ikävä Brightoniin. Mulla on ikävä mun vanhoja ystäviä, joita en oo nähnyt pitkiin aikoihin. Mun ajatukset on ihan sekasin, oon taas kohta ihan hukassa itteni kanssa. Nyt mulla ei oo ees enää sitä todella tärkeetä tukee ja turvaa mun vierellä. Nyt mä joudun pärjäämään yksin. Mä en oo korjannu joulukoristeitakaa mun huoneesta pois, niinku ekasta kuvasta huomaa. Haluisin vaan loman takasin. Tänään sain tietää, että mulle on varattu lentolippu Ranskaan 19.4.2014. Kyllä mä sieltä takasinkin tuun, 25.4.2014. Reilun kuukauden päästä meille tulee myös ranskalainen asumaan viikoksi. Mä mietin ja ootan tulevaa mut samalla kaipaan mennyttä. Poistin eilen vanhoja päivityksiä facebookista ja olin tykännyt sivusta:"Kaipaan sitä aikaa, kun ainoa ongelmani oli Barbien ja Kenin vaatteiden valitseminen." Sitä aikaa mä todella kaipaan. Mut ei, huomenna, 14.1.2014 kello 6.43 mä täytän 17 vuotta. Se turhin ikä, jolloin et saavuta yhtään mitään. En osaa edes kuvitella et vuoden päästä oon melkein täysikänen. Tällästä kuuluu mun tähän maanantaihin.