On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa, nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa

                                                                     (kuunnelkaa tää biisi, sopii mun mielestä hyvin tähän oloon)

 Mä tiesin tän päivän tulevan ja 
 osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava                                                           Turvallista matkaa me toivotamme näin
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe                                                             on aika purjeet nostaa ylöspäin
ja se meikäläisen taas vetää haikeeks                                                                  Turvallista matkaa, aalloilla elämän,
                                                                                                    kanssa hyvän ystävän.

Huomenna, huomenna on se päivä kun minä, sekä noin 63 000 muuta päättää peruskoulunsa. Niin hienoa, oppivelvollisuus on ohi, peruskoulu on ohi! Mutta samalla se kaikki on todella haikeaa. Tätä päivää on pelätty jo seiskaluokasta lähtien. Päivää, kun ysiluokka loppuisi. Viime keväänä, kun päästiin kasilta, katottiin kauhulla kun silloiset ysit itki ja tiedettiin, että toi sama on meillä edessä vuoden päästä. Tuntuu, että se oli vasta kuukausi sitten, mutta siitä on vuosi. Koko ysiluokka on mennyt tässä jossain välissä ohi. Joten teille nykysille kaseille, haluankin jo nyt sanoa, että nauttikaa oikeesti teidän tulevasta vuodesta, koska se tulee menemään aivan älyttömän nopeesti!
   Monet lähtevät muualle opiskelemaan, eri paikkakunnalle. Heitä varmasti jännittää, kaiken tutun ja turvallisen jättäminen ja opiskelu muualla. Mutta ei se ole helppoa meillekään, jotka jäämme samalle paikkakunnalle lukioon. Joudun silti luopumaan ihmisistä, joista tämän kolmen vuoden sisällä on tullut todella tärkeitä. Mun ystäviä lähtee eri paikkakunnalle opiskelemaan, heitä mä kuitenkin tiedän, että tuun vielä näkemään. Mulla tulee ikävä myös varsinkin yhtä opettajaa, joka on ollut mulle oikeastaan enemmän ystävä. Voisin sanoa, etten varmaan olis tässä jos häntä ei ois ollut. Haluun kiittää häntä koko sydämestäni♥ Hänen näkemisestään en voi olla enää niin varma ja mulla on kauhea olo sen takia.
  Kun miettii seiskaluokkaa, tuntuu, että siitä on ikuisuus, mutta siitä on todella vähän aikaa. Varmasti monien elämä on muuttunut paljon tän kolmen vuoden aikana.
   Kolmen vuoden aikana myös mun kaveriporukka on muuttunut paljon. Vaikken kaikkien kanssa enää olekaan niin hyvä kaveri, niin silti he kaikki kuuluvat mun yläasteaikaan ja heidänkin kanssaan on hyviä muistoja. Mä en oo aina tuntenut oloani hyväks meijän luokassa. Mutta nyt en haluis vaihtaa meidän luokkaa mistään hinnasta♥
   Mun kolmeen vuoteen on mahtunut iloa, surua, itkua, naurua, väsymystä, liikaa stressiä, ärsyyntymistä, hauskuutta, pelokkuutta, oikeestaan kaikkia tunnetiloja. Kolmeen vuoteen on mahtunut retki Verlaan, Haltonille, paras matka Saksaan, seiskapäivät, kasipäivät, tet-viikot, messiläretkiä, parhaat ruotsin tunnit, golffausta, tylsistymisväsymiskuolemat fysiikan tunneilla, äääh, listaa vois jatkaa loputtomiin.
   Mä lähdin silloin kolme vuotta sitten yläasteelle eri kouluun kuin suurin osa mun ala-asteluokkalaisista. Vaikka sitä kuinka vannoo, että pidetään yhteyttä ja kyllä me tullaan vielä näkemään usein... niin tiedän kokemuksesta, ettei se mee niin. Se on haikeeta, mutta ei sille voi mitään. Kaikilla alkaa uudet opinnot, ehkä uudella paikkakunnalla, monien kilometrien päässä. Tulee uudet kaverit, kokeet, koulutyöt... ei sitä aikaa aina tahdo niille vanhoille kavereille riittää. Tottakai mä toivon ja uskon, että pysyisin vielä kaikkien kanssa läheisissä väleissä♥
    Tuntuu, etten mä oo vielä toisaalta valmis lähtemään yläasteelta, mutta silti tuntuu hienolta, et nyt se peruskoulu on ohi! Muistan, kun jännitin yläasteelle menoa ja kaikki sano, että nauttikaa yläasteajasta, koska se tulee menemään todella nopeasti. Ja näköjään, ne kaikki oli oikeassa, tää on mennyt aivan liian nopeasti! Oonko mä ehtinyt nauttia tästä? Vai onko tää kaikki mennyt vain hujauksessa ohi? Varsinkaan mun kasiluokka ei ollut helppo. Mä en edes muista kasin keväästä oikeestaan mitään. Tuntuu, että oon sen koko ajan elänny jonkun verhon sisällä, minkä taakse en nyt nää. Mä aloin saada outoja "kohtauksia" tunneilla ja tosi usein. Nyt ysilläkin niitä on ollu, mutta onneks paljon harvemmin. Tästä en nyt sen enempää halua kertoa, mutta onneks mun ystävät ja muutama opettaja on ollut tässäkin asiassa mun tukena, kiitos ♥
Mun ajatukset on tällä hetkellä niin sekasin, että tää teksti on todella sekavaa enkä keksi mitään kirjotettavaa. Mun ajatukset on sekasin, koska en tajua, että kesäloma alkaa huomenna, mun peruskoulu päättyy, mä joudun eroon rakkaista ihmisistä ja syksyllä mä en meekkään enää yläasteelle, paikkaan missä kaikkia on tuttua ja turvallista. En vielä käsitä sitä, mutta ei mun ehkä tarvikkaan.
Mutta tehään huomisesta ikimuistonen, nautitaan siitä hetkestä, kun saadaan vielä olla kaikki yhessä! Yläaste ja siellä olevat ihmiset tulee aina säilymään mun muistoissa♥ KIITOS, OOTTE RAKKAITA!♥